Jos työntekijä ei kehitä osaamistaan, häntä uhkaa pitenevät ja tihenevät työttömyysjaksot. Kuitenkin työn ja oppimisen yhdistäminen valmistumisen jälkeen voi olla haastavaa, eikä tulevaisuuden osaamistarpeita ole helppo ennakoida.
Otimme ratkaisupajassa käsittelyyn muun muassa:
- Mistä työntekijä voisi tietää, mitä uutta osaamista KIRA-alalla kannattaa hankkia?
- Miten voidaan ennakoida, mitä pätevyyksiä tarvitaan tulevaisuudessa?
- Millaista jatkuvaa yksilöllistä uraohjausta tarvitaan?
- Miksi osaamisen kehittäminen on aiheena mielestänne tärkeä?
Alla hieman koostetta, millaisia näkökulmia ratkaisupajassa nousi esiin.
Motivaatio ja insentiivit
Lähtökohtana koettiin, että yrityskulttuuri tulisi luoda osaamista jakavaksi. Tätä tukisivat ketterät ja monimuotoiset koulutusratkaisut sekä kehityskeskustelut, jotka olisivat todellisia työvälineitä osaamisen kartoittamisessa ja kehittämisessä. Keskusteluissa nousi esiin myös pedagogisten taitojen eli ohjausosaamisen tarve työkentälle.
”Meillä oli ryhmässämme hyvää keskustelua liittyen työpaikkaohjaajien tärkeyteen, eri koulutusmallien ketteryyteen ja rahoitukseen sekä siihen, miten kaikki saatavilla oleva tieto on pirstaloituneena eri tahoille. Itse nostaisin keskusteluista työelämän, oppilaitosten, TE-palveluiden ja kuntakokeilun yhteistyön tärkeyden, jotta koulutuksia saadaan toteutumaan, niihin löydetään opiskelijoita ja ne tähtäävät oikeasti työllistymiseen, jotta niihin osallistuminen on motivoivaa”, kertoo Hanna Rinne, Eezy Henkilöstöpalveluiden koulutuspäällikkö.
Jatkuvalla osaamisen kehittämisellä saa turvattua omaa tulevaisuuttaan, jos työ yllättäen päättyy. Koettiin, että jokaisella pitäisi olla ymmärrys siitä, että itsensä kehittäminen on aina osa oman taustan varmistamista.
Kouluttamisesta hyötyy luonnollisesti myös työnantaja, sillä olemassa olevan henkilöstön kehittäminen on tärkeä yrityksen kilpailuvaltti. Yrityksiin täytyisi luoda koulutussuunnitelmat, jotka tehtäisiin yhteistyössä henkilöstön kanssa. Nämä suunnitelmat tähtäisivät henkilöstön osaamisen kehittämiseen peilaten yrityksen kehitystarpeisiin. Tätä tukisi myös päivittyvä osaamispankki.
Koulutuksia voisi toteuttaa useampi organisaatio yhdessä ja näin puhaltaa yhteen hiileen. Ratkaisuna työvoiman saamiseksi ja työelämän osaamisen kehittämiseksi koettiin rekrykoulutuksien & oppisopimuksien lisääminen, mikä sujuvoittaisi siirtymistä opiskeluista työelämään. Työelämään siirtymistä tukisi myös portfoliosovellus opiskelijoille, josta löytyisi yhdestä paikassa opiskelun, harrastusten ja työuran työnäytteet kuvina ja dokumentteina.
”Valmistumisen jälkeen alakehityksessä sekä uuden oppimisessa opiskelijaa pystyy tukea mentoroimalla ja nivelvaiheen ohjauksella, joka on koulutuksesta työelämään siirtymisen vaihe eli saattaminen ja vastaanottaminen”, sanoo Rinne.
Työn ja oppimisen yhdistäminen
Työn ja oppimisen yhdistäminen saattaa välillä olla haastavaa. Oppilaitoksen ja työpaikan väliseen yhteistyöhön täytyisi resursoida aikaa ja vastuuttaa henkilö. Kulttuurillisesti koettiin, että organisaatiomallista olisi hyvä päästä yhteiseen tekemiseen ja tiimimäiseen toteutukseen, jota johto ohjaa, mutta ei mikromanageeraa.
Yrityksissä esihenkilöille täytyisi vaatia koulutustaustaa kannustavaan, eettiseen ja valmentavaan johtamiseen. Keskusteluissa nousi esiin, että yksi merkittävä askel olisi, että työjohto näkisi perehdytyksen osana oppimispolkua eikä ”pakkopullana”. Toivottiin, että työpaikkaohjaus olisi osana työmaan työnohjausjärjestelmää.
Ehdotuksena nousi esiin myös, että osaamisen kehittäminen ja perehdyttäminen tulisi mukaan TES-, koulutus-, oppi- ja työsopimuksiin.
Oppimisen tavat ja tarjonta
Keskusteluissa korostettiin, miten osaamisen ja oppimisen ekosysteemi pitäisi tehdä näkyväksi. Oppimisen kulttuuria tukisivat vertaisoppimisen edelleen kehittäminen, erityyppisten oppimisvaikeuksien tunnistaminen ja täsmätukeminen niissä sekä lyhytkoulutusten suunnittelu ja toteutus yhteistyössä työelämän kanssa.
Jokaiselle täytyisi pystyä antamaan mahdollisuus opiskella. Tämän vuoksi olisi syytä mahdollistaa laaja-alainen etäopetus ja -työskentely, jossa hyödynnetään apuvälineitä ketterästi sekä tuodaan esiin eri teknologiaympäristöjä, missä työskennellä.
Ratkaisuina osaamisen kehittämiseen ja oppimisen tukemiseen koettiin media, joka kokoaisi osaamisen kehittämisen mahdollisuuksia yhteen paikkaan sekä moniammatillinen ohjaajakoulutus. Toivottavaa olisi myös valtiotasolta tuleva kannustus kansallisen teknologisen osaamisen nostamiseksi sekä opiskelussa että työelämässä.