Kiinteistöpalvelualalla on pitkät perinteet maahanmuuttajataustaisten henkilöiden kotouttamiseen työn avulla. Alan työvoimasta noin 20 prosenttia on ulkomaalaisia, pääkaupunkiseudulla jopa 40 prosenttia. Lassila & Tikanojalla kouluttajana toimiva Escocia Nsuku kertaa blogikirjoituksessaan kokemuksia L&T:llä toteutetusta pilotista, jossa pyrittiin työllistämään turvapaikanhakijoita sekä työttömiä maahanmuuttajataustaisia henkilöitä pääkaupunkiseudulla.
Suomessa on käyty viimeisen parin vuoden ajan keskustelua maahanmuuttajista ja turvapaikanhakijoista hyvin vilkkaasti. Keskustelua on ollut paljon – puolesta ja vastaan. Olemme L&T:llä ottaneet selkeän linjan siinä, että maahanmuuttajat nähdään tulevaisuuden työntekijöinä. Meillä on jo nyt noin 80:n eri kansallisuuden edustajia työssä yrityksessämme. Sen lisäksi meillä on krooninen työvoimapula siivousalalla ja olemme etsineet maahanmuuttajista apuja tämän haasteen ratkaisemiseen.
Aloitin viime marraskuussa L&T:llä kouluttajana, jonka tehtävänä on integroida monikulttuurisuutta yhä tiiviimmin yrityksen toimintaan. Työtehtäviini on kuulunut muun muassa suunnitella monikulttuurisia koulutuksia esimiehille ja työntekijöille. Lisäksi olen suunnitellut ja toteuttanut kertaalleen Monet-projektin, jonka alkuperäisenä ideana oli työllistää turvapaikanhakijoita pääkaupunkiseudun siivouspalveluihin.
Siivouspuolen työvoimapulan ratkomisen lisäksi halusin ottaa projektiin uudenlaisen näkökulman. Halusin haastaa pohtimaan sitä, mitä tämä yritys voi työnantajana tarjota projektiin osallistuville henkilöille ja miten heidät saadaan pysyväksi sekä vakituiseksi osaksi yritystä.
Koin, että projektin onnistumisen kannalta oli tärkeää, että maahanmuuttajia ja turvapaikanhakijoita kohdeltaisiin yksilöinä, ja että heidän yksilölliset tarpeet otettaisiin huomioon. Tällä tavalla halusin ennen kaikkea varmistaa, että työntekijät tuntevat olonsa tervetulleeksi ja saavat tarvitsemaansa tukea projektin edetessä.
Projektin suunnittelun ja toteutuksen edetessä vastaan tuli monia haasteita
1) Pankkitili. Esimerkiksi niinkin tavallinen asia kuin pankkitili ei olekaan välttämättä ihan yksinkertainen juttu turvapaikanhakijalle. Pankkitilien avaaminen turvapaikanhakijoille on vaikeaa ja joissakin tapauksissa jopa mahdotonta, kun ihmisellä ei välttämättä ole henkilöllisyystodistusta, jolla varmentaa henkilöllisyytensä. Työnantajana meidän velvollisuuksiin kuului puolestaan varmistaa, että palkatut työntekijät saavat oikeaa palkkaa, oikealle pankkitilille.
2) Palkanmaksujärjestelmät ja prosessit. Ratkaisuksi päädyimme käyttämään niin sanottua Moni-maksukorttia. Se on ikään kuin prepaid-kortti, jota vastaanottokeskukset käyttävät vastaanottorahojen maksamiseen. Turvapaikanhakijoiden palkkaaminen vaati myös palkanmaksujärjestelmien ja prosessien uudelleen miettimistä sekä uusien ratkaisujen keksimistä.
3) Liikkuminen työkohteisiin. Palkanmaksuongelmien lisäksi vastaanottokeskusten syrjäinen sijainti vaikeutti sopivien harjoittelu- ja työkohteiden löytämistä. Meillä siivoustyöt alkavat usein jo klo 6, mutta vastaanottokeskuksista ei välttämättä kulje julkista liikennettä kuin vasta myöhemmin aamulla ja silloinkin harvakseltaan. Mutta sitkeästi etsimällä löysin lopulta kaikille projektiin osallistuneille sopivat työkohteet.
Yhteistyökumppaneita valitessa halusin panostaa niihin toimijoihin, joilla on pitkä ja vakaa historia maahanmuuttotyössä
Monet-projektiin osallistui kaikkiaan 15 ulkomaalaistaustaista ihmistä. Löysimme heidät yhteistyökumppanien avulla.
Yhteistyökumppaneiksi valikoitui kaksi toimijaa: Suomen Punainen Risti (SPR) ja Stadin Osaamiskeskus. SPR kartoitti meille omista vastaanottokeskuksistaan työstä kiinnostuneita turvapaikanhakijoita kolmen viikon mittaiseen TET-jaksoon. Stadin Osaamiskeskus puolestaan kartoitti TE-keskuksen kirjoilla olevia työttömiä maahanmuuttajia saman pituiseen työkokeilujaksoon. Meillä oli siis mukana niin vastikään Suomeen saapuneita kuin jo pidempään Suomessa olleita henkilöitä.
Järjestimme ensin pilottiin valituille henkilöille perehdytyspäivän, jossa varmistimme perusasiat tulevaan siivoustyöhön liittyen. Käytin perehdytyksessä apuna kuvia ja videoita. Lopuksi teimme vielä käytännön harjoituksia, joilla varmistin, että pilotin osallistujat olivat ymmärtäneet ohjeistuksen.
Perehdytyksen jälkeen osallistujat pääsivät tutustumaan työelämään omissa työkohteissaan. Paikkojen joukossa oli muun muassa ostoskeskus ja terveysasema. Suurin osa osallistujista pärjäsi hyvin ja lopputulokset ovat olleet rohkaisevia.
Olemme voineet allekirjoittaa työsopimukset yhteensä seitsemän pilottiin osallistuneen henkilön kanssa. Eli kutakuinkin puolet pilottilaisista on nyt yrityksemme työntekijöitä. Lisäksi etsimme sopivia työkohteita vielä parille muulle pilottiin osallistuneelle.
Haluamme edelleen jatkaa vastaavien projektien toteuttamista. Seuraavalla kerralla olemme L&T:llä jo monien käytännön asioiden osalta huomattavasti viisaampia kuin olimme tällä ensimmäisellä kerralla.
Escocia Nsuku
Kouluttaja
Lassila & Tikanoja
Blogikirjoitus on julkaistu alun perin L&T:n verkkosivuilla