– Tämäkin on yksi lempiasia, Juhapekka Joronen sanoo monta kertaa.
EK:n hallituksen jäsen ja Kiinteistötyönantajien hallituksen puheenjohtaja seuraa suomalaista yhteiskuntaa monesta eri näkökulmasta. SOL tarjoaa muun muassa siivous-, turvallisuus-, henkilöstö- ja kiinteistöpalveluita, joten näkemystä kertyy väkisinkin monipuolisesti. Lempiasioita ovat kuntien rooli, poliittiset lakot ja nuoret. Nyt agendalla on kuitenkin yksi asia ylitse muiden: työ ja työvoiman saanti.
Jorosen puheessa vuorottelevat erilaiset tarinat ympäri Suomea. Pohjoisen kausityöntekijät. Etelän lumenpudottajat. Syrjäytynyt 19-vuotias, ja riski, joka liittyy hänen palkkaamisensa. Joroselle henkilökohtaisesti kirjoittanut nuori venäläinen, joka haluaisi tulla Suomeen töihin.
Jorosella olisi heille kaikille töitä. Tälläkin hetkellä konsernissa on satoja avoimia työpaikkoja. Viime vuonna SOL rekrytoi kesätyöntekijät mukaan lukien 5000 ihmistä, parikymmentä joka päivä.
Mutta mistä työntekijät? Tätä asiaa on valiteltu niin SOL:illa kuin muissakin suomalaisissa yrityksissä kiihtyvään tahtiin.
– Olen täällä sisäisesti muistuttanut, että me olemme nyt palanneet normaalitilaan. Meillä oli Suomessa seitsemän huonoa vuotta. Sinä aikana totuimme siihen, että mehän saamme ihmisiä, Joronen sanoo.
Palvelusektorin näkökulmasta hän ei pidä työvoimapulaa yksinomaan huonona asiana, sillä kun työvoimaa on saatavilla huonosti, hyvästä työnantajamielikuvasta voi tehdä kilpailuedun.
– Toimimme sisämarkkinoilla, jossa kaikilla kilpailijoilla on sama ongelma. Vientiteollisuudessa on toinen tilanne. Globaaleilla markkinoilla tehdas täytyy perustaa sinne, missä työvoimasta ei muodostu pullonkaulaa. Täällä työllistäminen on kallista ja vaikeaa, ja rakenteet ovat jäykkiä. Vientiteollisuuden työvoimapula vaikuttaa sitten myös palvelusektoriin, koska vientiteollisuus on tärkeä palveluiden ostaja, Joronen tokaisee.
Väkeä tarvitaan ei vain nyt vaan myös tulevaisuutta silmällä pitäen, sillä suomalaisten ikäpyramidi on väärinpäin.
– Nyt maksamme suurien ikäluokkien eläkkeet, mutta 20–30 vuoden päästä tarvitaan käsipareja heidän hoitamisekseen, muistuttaa Joronen.
Tekijöitä löytyisi, jos haluttaisiin, uskoo Joronen
Kannustinloukuista paikalliseen sopimiseen
Tekijöitä löytyisi, jos haluttaisiin, uskoo Joronen. Suomen työttömyysprosentti on yhä korkea verrattuna muihin Pohjoismaihin. Työntekijät ja työpaikat eivät kohtaa. Yksi syy on siinä, että väki asuu väärässä paikassa suhteessa avoimiin työpaikkoihin. Mutta on muitakin syitä. Joronen kertoo esimerkin:
– Paikkakunnalla X on työttömyysprosentti 18. Paikallisessa tehtaassa on huoltoseisokki, jonka takia sinne tarvitaan kuukaudeksi 150 ulkopuolista ammattilaista, meiltä esimerkiksi siivoajia. Paikallisten työttömien ei kannata ottaa työtä vastaan, koska tuet leikkautuvat. Sitten me haetaan työntekijät Virosta kuukaudeksi ja he asuvat sen aikaa paikkakunnalla jossain parakissa ja lähtevät. Ei siinä ole järkeä.
Jos kannustinloukut estävät ottamasta työtä vastaan, työantajilla on omat esteensä vaikeammin työllistettävien palkkaamisessa. Joronen kertoo toisen esimerkin:
– 19-vuotias nuori. Vähän vaikeuksia päästä elämään kiinni. Yritys haluaisi tarjota työtä, mutta jos kahden vuoden päästä edessä on työkyvyttömyyseläke, riski palkata on liian suuri, koska työkyvyttömyydestä seuraa valtavasti kustannuksia. Jos siitä on yhtään riskiä, yritys ei voi palkata. Se on sääli, sillä työ tuo merkitystä elämään ja voi auttaa pääsemään takaisin raiteille.
Joronen uskoo, että työllistämisen taloudelliset riskit ovat yksi syy freelance-yrittäjyyden lisääntymiseen.
– Sitä mietitään nyt liikaa, että miten saadaan ihmiset itsenäisiksi yrittäjiksi. Sitäkin pitäisi miettiä, miksi maailma on mennyt siihen, että yritykset haluavat käyttää freelancereita”, Joronen sanoo.
Kolmantena esimerkkinä Joronen mainitsee vielä kausiluonteisen työn. Sitä on tarjolla erityisesti Pohjois-Suomessa, jossa turismi kasvaa kohisten.
– Voi olla, että on neljä kuukautta töitä, sitten ei mitään. Silloin kun töitä on, niitä pitäisi voida tehdä enemmän, jos työntekijä niin haluaa.
Jorosen mielestä paikallisen sopimisen mahdollisuuksia pitäisi tällaisissa tilanteissa parantaa.
– Vierastan sitä, että kun me, työntekijä ja asiakas haluaisimme toimia yhdessä tuumin, se ei sitten sovi ammattiliitolle tai työehtosopimukseen.
Prosessit kestävät luvattoman kauan
Tekijöitä tarvitaan myös ulkomailta
Työvoimapulaa helpottamaan tarvittaisiin nopeasti myös ulkomaista työvoimaa, niin huippuosaajia kuin muitakin. Vuoden 2015 pakolaiskriisi sai Jorosen tarkistelemaan humanitaarisista syistä maahan tulleiden palkkaamista.
– Prosessit kestävät luvattoman kauan. Ymmärrän, että siinä vaiheessa, kun tilanne on akuutti, kaikki kestää. Mutta miksi se kestää yhä? Silloin puhuttiin Saksan-mallista, jossa tulijat saavat nopeasti pankkitilin ja jonkinlaisen Kela-kortin ja heillä on mahdollisuus ryhtyä vaikka yrittäjäksi. Kun on yhdeksän kuukautta jossain odottamassa, siinä menee toivo. Päätökset pitäisi saada tehtyä nopeasti: mitä voi tehdä ja missä voi tehdä.
Muun ulkomaisen työvoiman suhteen pitäisi luopua tarveharkinnasta. Joronen on harmissaan vaalikeskusteluista, joissa väitettiin, että Suomeen haluttaisiin tuoda halpatyövoimaa.
– Ei meillä ole mitään järkeä pitää avoimia työpaikkoja. On typerää puhua halpatyövoimasta. Maksamme työehtosopimusten mukaista palkkaa kaikille.
Joronen toteaa, että kahdesta samanlaisesta hakijasta valitaan ennemmin se, joka osaa suomea, koska kielitaito helpottaa kaikkia prosesseja.
– Ei ole kyse siitä, että haluaisimme ulkomaalaisia työntekijöitä. Haluamme hyviä ja motivoituneita työntekijöitä. Yhteiskunnan näkökulmasta voi ajatella, että ihminen on kalleimmillaan ensimmäiset 20 elinvuottaan ja sitten elämän loppupäässä. Jos tulee tänne 35-vuotiaana töihin, maksaa veroja, juurtuu, saa vielä lapsiakin – se on yhteiskunnan kannalta hyvä yhtälö.
Työluvan saaminen ja esimerkiksi taustaselvitysten tekeminen kestävät Jorosen mukaan liian kauan. Lain mukaan EU:n ulkopuoliselta alueelta tulevan työluvan käsittely saisi kestää enintään neljä kuukautta. EK on linjannut, että työlupa pitäisi saada kuukaudessa.
– Odotuttaminen on kohtuutonta, ihminen lähtee pois, vaikka olisi halunnut jäädä ja me olisimme halunneet hänen jäävän töihin. Luvan käsittely on resurssikysymys, mutta myös prosessikysymys. Tehdäänkö siellä oikeita asioita?
Ja taas Joronen antaa esimerkin: SOL:in työntekijät siivoavat useassa kohteessa, joihin tarvitaan taustaselvitys, joiden tekeminen vie viikkoja. Taustaselvitykset pitää tehdä jokaiseen kohteeseen erikseen.
– Minun päähäni ei ei mahdu, miksi se täytyy aina tehdä kahdesti, kun tekijä on sama taho. Joskus se voi olla tarpeen, mutta että aina?, Joronen ihmettelee.
Joronen sanoo, että keskustelu kuohuu helposti yli äyräiden, kun puhutaan ulkomaisesta työvoimasta. Hän on nostanut asian esiin muutamassa haastattelussa, ja seurauksena on ollut kiukkuisia kommentteja.
– Olen huolissani mielipiteiden polarisoitumisesta ja siitä, että ei nähdä kokonaiskuvaa. Keskustelu hajoaa helposti huuteluksi, kun tarvittaisiin ratkaisuja.
Teksti on julkaistu ensimmäisen kerran EK:n verkkosivuilla 2.9.2019
