Yritysten tilauskirjat näyttävät paremmilta kuin viimeiseen viiteen vuoteen. Työttömyys on hieman laskenut. Pääkaupunkiseudulla on rakenteilla kaksi kertaa enemmän asuntoja kuin pari vuotta sitten. Investointilama osoittaa muutenkin sulamisen merkkejä. Olemmeko kasvukauden kynnyksellä? Ehkä jonkinlaisen, mutta vain, jos tartumme mahdollisuuksiin. Tämä voidaan tyriäkin.
Hallituksen puoliväliriihessä meidän on tartuttava erityisesti kolmeen pullonkaulaan.
Työvoiman riittävyys. Tuntuu oudolta, mutta meillä on samaan aikaan liian kova työttömyys ja paheneva työvoimapula monilla alueilla ja toimialoilla. Uudenkaupungin autotehtaan tapaiset tilaisuudet eivät saa epäonnistua sen takia, että työvoiman hankinta on liian vaikeaa. Valtion kannattaa alentaa ihmisten kynnystä muuttaa ottamalla osaa perheiden kustannuksiin. Työttömän tukia on vietävä suuntaan, jossa pienimuotoiset ja keikkaluontoisetkin työt ovat aina kannattavia. Muutoin jätämme hyödyntämättä erityisesti palveluihin liittyvän kasvumahdollisuuden.
Myyntikyky. Kuusikymmentä päivää vientimatkoja ja kymmenien yrittäjien tapaamiset ulkomaankauppaministerinä ovat vahvistaneet, että kliseisessä käsityksessä suomalaisista insinöörikansana on paljon perää. Meillä on huippuluokan innovaatiot, mutta keskimäärin häviämme tanskalaisille ja ruotsalaisille myynnissä. Valmennusta ja riskinjakoa tarvitaan sekä innovointiin että myyntikapasiteetin rakentamiseen. Yksikään Tekes-hanke ei saa päättyä härpäkkeen keksimiseen, vaan siihen, että härpäke on viety maailmanmarkkinoille. Siksi yhdistämme Tekesin ja Finpron.
Riskinoton arvostus. Viime kädessä Suomi lepää yrittämisen varassa. Uudet työpaikat syntyvät tyypillisesti niihin pieniin yrityksiin, jotka päättävät uskaltaa kokeilla loikkaa. Onneksi moni tekee niin. Tuotteen tasoon katsoen niin voisi tehdä selvästi useampikin. Keskimäärin olemme turvallisuushakuisempia kuin länsinaapurimme. Suomessa ”luuseri” on se, joka epäonnistuu, ei se, joka jättää sivuun mahdollisuudet sysätä firma kasvuun. Hyvinvointimme kannalta pitäisi ajatella toisin päin. Syytä lienee myös maailman tiukimpiin kuuluvassa konkurssilainsäädännössämme. Sitä pitäisi muuttaa ja antaa yrittäjille viesti: voittamisen nälkä on hyvästä ja epäonnistumiset kuuluvat elämään.
Kai Mykkänen
Ulkomaankauppa- ja kehitysministeri